Väinö Purje

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lihamestari Väinö Purje (kolmas vasemmalta) opettaa lihan leikkaamista vähittäiskauppiasopiston kurssilla. Kuva 1950-luvulta.
Vihdin seudun osuusliikkeen työntekijät Väinö Purje ja Risto Kuorikoski 1940-luvulla.

Väinö Valdemar Purje eli ”K-kaupan Väiski” (11. toukokuuta 1928 Vihti8. maaliskuuta 2012 Helsinki) oli suomalainen keittiömestari, joka tuli tunnetuksi 1970-luvulta alkaen Keskon ruokakauppojen televisiomainoksista.[1] Mainoksissa hän esitteli erilaisia lihasta valmistettavia ruokia korostaen K-kauppojen lihatiskien hyvää palvelutasoa. Puhekielessä mainokset tunnettiin ”Väiskin lihatiskinä”.

Purje aloitti liikealalla 13-vuotiaana harjoittelijana vuonna 1941 Vihdin seudun osuusliikkeen Otalammen myymälässä. Suoritettuaan asevelvollisuuden hän muutti Kuusankoskelle osuusliikkeen myymälänhoitajaksi ja siirtyi lopulta vuonna 1954 Helsinkiin Keskon palvelukseen.

K-kaupan Väiskinä Purje esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1974, ja kaikkiaan hän oli mukana 109 mainosfilmissä, jotka kuvattiin seitsemän vuoden aikana.

Esiintymistä helpotti se, että Purjeella oli jo aiempaa kokemusta harrastajanäyttelijänä. Purje jäi eläkkeelle Keskosta vuonna 1985.

K-kaupan Väiski ja Neuvosto-Viro[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2009 valmistunut virolainen televisiodokumentti Disko ja ydinsota käsittelee muun muassa K-kaupan Väiskin vaikutusta 1980-luvun Neuvosto-Virossa. Koska neuvostoaikana Suomen television ohjelma näkyi Suomenlahden yli Tallinnaan, myös virolaiset katselivat suomalaisia televisio-ohjelmia ja -mainoksia.

Dokumentin mukaan Keskon mainokset julistettiin Virossa ideologiseksi propagandaksi, koska niissä Väiskin tiski notkui lihaherkuista samaan aikaan, kun Neuvostoliitossa tavallisissa kaupoissa oli ajoittain pula hyvälaatuisesta lihasta.

Dokumentin mukaan paikalliset viranomaiset olisivat lisäksi yrittäneet uskotella virolaisille, että Väiskin herkut olivat todellisuudessa muovia ja että mies itse oli CIA:n agentti ja koko ohjelma oli CIA:n rahoittamaa propagandaa[2].

Yleisradio ei kuitenkaan kritiikistä huolimatta luopunut ohjelmansa lähettämisestä myös Tallinnaan. Virolaiset tarvitsivat SECAM-televisioihinsa lisäosia, jotta myös ääni olisi kuulunut.[3] Juha Vainion laulu ”Aleks ja Jaan” (1985) käsittelee aihetta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. K-kaupan Väiski opetti lihansyöntiä. Helsingin Sanomat, 16.3.2012. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 16.3.2012. (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. K-kaupan Väiski kertoo ”CIA-taustat” Uusi Suomi Kotimaa. Uusi Suomi. Viitattu 23.8.2014.
  3. Kinnunen, Kalle: Unelmien salakuljettaja. Suomen Kuvalehti, 2009, nro 39, s. 40.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]